Schapendoes
Olivia Infinity von Happy Shaggy Family
&
Trasseli Yllytyshullu
Etusivu   Roki   Via   Kuulumiset   Linkit   Vieraskirja
Tekstinkäsittelyssä on valitettavasti teknisiä ongelmia, vika korjataan mahdollisimman pian ;)

30.12. Apua! Miten näin kauan on voinu vierähtää päivityksen suhteen.

Paljon on siis tapahtunut ja ongelmana on, etten millään muista kaikkea =( Toinen ongelma on, et mistäköhän sitä aloittaisi. .. Onneksi kännykän kalenterissa on tallessa päivämääriä muistin
virkistämiseksi.

Syksyn aikana ollaan kunnostauduttu tokon osalta tosissaan. Pitkään hukassa ollut paikallaolo on nyt hyvällä mallilla. Roki jopa yllätti pysymällä paikallaan vaikka vierestä lähetettiin koira ruutuun.
Ruutu on Rokin lempi juttuja ja se on aina ollu sitä mieltä, että ruutun menee vaan hän ja sillä sipuli.. tosin jos sinne mentäs kuka ehtii ekana olis varmaan vielä kivempaa =)
Aloitin paikallaolon harjoittelun ihan alusta ja täytyy todeta, että minusta tuli etupalkkauksen suosija ainakin paikallaolon suhteen. Etupalkalla sain Viankin rauhoittumaan ja pysymään maassa.
 
Ollaan treenailtu paljon eri juttuja, seuraamista oikeestaan aika vähän koska se on liike jonka innon sain tapettua niin iteltä kuin koiraltaki. Eniten ehkä asiaan vaikutti se oma inhon tunne joka välittyi
myös koiraan. Nyt siihen on saatu uutta näkökulmaa ja innostusta. Kiitos vaan kaikkien asiassa auttaneiden! Eri liikeiden treenaaminen on saanut innostuksen pysymään molemmilla ja on tullut uutta
haastetta ja ideaa tokoiluun. Enää ei jauheta samoja juttuja ja vedetä hatusta. Kun ne hatusta vedetyt oli yleensä samoja liikkeitä eikä niitä oltu millään tavalla suunniteltu. Lisäksi mukaan on
ottettu treenipäiväkirja joka on ollut äärettömän huippu juttu. On tullut arvioitua tarkemmin ja pohdittua myös omaa suoritusta ja vaikutusta niin onnistumisiin kuin epäonnistumisiinkin.
On tullut ymmärrettyä sekin asia, kuinka tärkeää oma olemus on. Mulla kun tahtoo olla toisinaan ihan liian suuret odotukset ja kun koira sattuu esim. jäävissä liikauttamaan tassua muutaman sentin
ihan kuin koko treeni olis siiihen kaatunut. Loppuajan olen turhautunut ja harmittelen turhaan pientä epäonnistumista. Sen huomaa ulkopuolinen, niin miten se vaikuttaa omaan koiraan.
Suurin haaste on siis minun olemukseni muuttaminen rennon positiiviseksi ja tehdä onnistuneita juttuja joissa tulee tekemisen ilo molemmille.

Pikkuhiljaa olen alkanut treenaileen myös Vian kanssa tokoa. Paikallaolosta ollaan aloitettu ja se alkaa olla hyvällä mallilla. Tästä on hyvä jatkaa ;)

AtCanis hallilla meillä on schape porukalla tiistaisin vakiovuoro. Joka toinen tiistai agilityä ja joka toinen tokoa. Me käymme Rokin kanssa vaan tokossa, kun ite en sille pysty sen rakastamaa agilityä
tarjoamaan, harmillista sinäänsä. Henna käy Vian kanssa molemmissa ja Hennan ja Vian yhteistyö on todella hyvällä mallilla. Harmi vaan, Hennan mielestä toko on aivan liian tylsää hommaa. Nyt onkin
prinsesoille haettu agilityn ryhmäpaikkaa HSKH:lta. Toivottavasti saavat pian. 
Lisäksi olemme Rokin kanssa joka toinen lauantai Hakkilassa voittaja -ja erikoisvoittajaan tähtäävien ryhmässä ja ollaa tykätty molemmat.

12.12. Helsinki KV tuomarina Rob Douma, Alankomaat (Rodun erikoistuomari)

NUO EH 1
19 kk. Oikea koko ja pituus rungossa. Feminiininen pää. Oikeat mittasuhteet. Tummat ruskeat silmät. Saksipurenta. Oikeanlaiset korvat. Hyvä kaula. Hyvä ylälinja. Oikea hännänkiinnitys. Hän on
hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Juuri tarpeeksi runkoa. Kevyt luusto. Oikea turkki ja jalat. Liikkuu oikein. Haluaisin nähdä kovemman selkälinjan. Hyvin esitetty.

Oli kiva viettää päivä messarissa. Tosin alkoi olla jo ihan tööt kun schapekehä alkoi. Tuomari oli ihastuttava herra. Via ja Henna menivät hienosti kehässä. Via voitti luokkansa, jossa oli 5 koiraa. 
Hyvä arvostelu, johon olemme tyytyväisiä. Messarista päästiin samassa autossa junnuvoittajan kanssa kun Pian Mette nappasi enkkusettereiden junnupystin. Suuren suuret onnittelut Pialle ja Metelle!

2.12. Jessican Svanjungin toko. Vaikka Lentsu saikin merkin toimimaan ei se kotioloissa ihan samal taval toiminu. Otin siis merkkiä ja seuraamista. Merkki löytyi jälleen sieltä aivojen sopukoista.
Seuraamisen palkkaukseen tuli hyvä vinkki, etten anna palkkaa aina siitä housunsauman kohdalta, vaan toisinaan lähen poispäin koirasta samalla hihkuen ja innostaen koiraa. Poissa oli pari koirakkoa,
joten loppuun jäi aikaa paikalla istumiselle ja paikkamakuulle. Paikkamakuu oli häirittynä Jessican pujotellessa koirien välistä. Roki oli todella levollinen ja saimmekin positiivista palautetta siitä, Nyt vaan
treenaamaan piiloon menoja.

20.11. Lentsun tokopäivä Atcanis-hallilla. Oli tosi kylmä, mutta antoisa päivä. Ekana oli teoriaa ja sit koirakko kerrallaan treenausta. Jokainen oli saanu miettiä pari juttua mihin haluaa apua/neuvoa.
Kynä sauhus kun yritin kirjata asioita ylös. Se on kyl jännä kuinka ongelmat ja propleemat häviää kuin taikaiskusta huippujen ollessa paikalla. Hyvin moni otti kapulan pitämistä ja se tuli hyvään aikaan.
Tuli oivallettua sekin, että aiemmin olen palkannut koiran kapulan irrottamisesta, en pitämisestä. Ohjattuun noutoon ja kaukokäskyihin tuli myös hyviä vinkkejä. Pitäs löytää jostain hermoja opettaa
Rokille niin, et sen takajalat pysyis alustalla. Nyt se osaa huippu hyvin kiertää ja vältellä sille alustalle osumista.
Sain kehitettyä meille ongelman merkille menosta. Jotenki Roki  ei vaan oivalla sitä merkin ideaa. Se luulee, et siihen pitää osua kuonolla tai tassulla. Välillä se on sitä mieltä, et sen yli voi pomppia tai
sen voi ohimennessä kaataa. Lentsu sai tämänkin ongelman ratkottua. Muutaman kerran siihen merkin taa laitettiin nami. Lentsu ei sitä yleensä käytä, mutta kun Rokilla oikeesti oli ihan hukassa idea
niin alkuun näin. Oli ihana huomata ku toisella lamppu sytty (Rokilla siis).
Toinen ongelma on ollut kapulan heitto. Kun Roki ei oo vaan pysyny/kestäny sitä heittoa niin, ettei se lähtis luvatta kapulan perään säntäileen. Sit kun sitä on pitäny kaulapannasta on tullu tunne, et
vahvistaa vaan sitä halua kapulalle säntäämisestä. Tähänkin apu löytyi hetkessä. Alkuun pidin kapulaa oikeessa kädessä ja heilutin vaan kättäni samalla vasemmalla kädellä syötin koko ajan namia. Kun
se kesti heilutuksen siihen lisättiin heitto, mut edelleen namia toisel kädel ja ennen heittoa käsky odota . Lopulta sen pysty heittämään ilman käskyä odota. Nyt meillä ei oo enää tätäkään ongelmaa =)
Lopussa otettiin paikalla istuminen ja paikkamakuu. Roki oli molemmat todella levollisesti. Sit oli sellanen kisa, jossa lähtöjärjestys otettiin iän mukaan. Mun suunnitelma oli kattoa muita ja siinähän se
meni ku Roki oli vanhin koirista. Tosi hyvin sain kuitenkin suoritettua radan. Toi oivalluksen, et samal taval voi treenata montaa eri juttua ihan leikkimielisesti. Siinä siis heitettiin koiralle kapula hyppy-
esteen yli. Koiran piti hakea kapula ja kiertää kapula suussa siiveke kauempaa, hypätä este takaisin ja luovuttaa kapula ohjaajalle joka laittaa kapulan alustalle. Siitä homma jatkui merkille lähettämises-
tä josta lopulta ruutuun. Aika alkoi kun koira ylitti esteen ja loppui kun koira makasi ruudussa. Lisäsi ainakin luottamusta koiraan ja sen kykyihin.

11.11. Jessica Svanljungin toko Tiltun Koirakoululla. Rokin takajalkojen käyttö sivuttain on ollut puutteellista koko ajan. Peruuttaa se kyllä osaa pitkät pätkät, mutta sivuttain liikuttaa jalkoja se
ei lainkaan osaa. Sehän vaikuttaa suuresti seuraamiseen ja eteenkin vasemmalle kääntymisen tarkkuuteen. Jessican neuvojen ansiosta tämä ongelma hävisi ja koira oivalsi, että niitä koipia voi
liikuttaa myös sivuittain.
Käytin aikamme muutenkin seuraamisen hiomiseen. Kerrankin paikka jossa kunnon peilit ja näkee omaa ja koiran työskentelyä. Täytyy vaan muistaa, että äp sanan sijaan sanon seuraa.
Hyviä vinkkejä tuli niin meille kuin muillekkin, kunhan vaan muistais kaikki.

30.-31.10. Kävin Tampereella MH-luonnekuvauksen b-toimihenkilöksi. Jälleen oli mukavaa. Ajankohtaan nähden kiva eteenkin aaveilla, etäleikkiminenkin oli hauskaa. Kiva oli tavata uusia ihmisiä
ja vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Takana on siis Tiibetinmastiffien, Briardien ja Schapendoesien MH-luonnekuvauksissa työskentely johon on kuulunut yleisön ohjausta, juoksujen- ja sirun tarkastusta,
vieheen vetoa ja virittämistä, haalarin ja räminälaitteen vetoa sekä ampumista.

29.10. Sain eläinlääkärin myötätunnosta pika-ajan Rokin kastrointiin. Luulin Vialla alkaneen juoksut ja se pisti miettimään, et haluanko/raskinko todellakin erottaa ne 3 viikon ajaksi. Totesin,
etten raski ja kun juoksut ei alkaneetkaan (onneksi) oli leikkaus mahdollinen. Leikkaus meni ihan hyvin. Huvittavinta hommassa oli se, että nyt kun koira on kastroitu ei oo mitään asiaa näyttelyyn.
Silti yritin ehdottaa, et eikö hommaa vois mitenkään tehdä ilman, että karvoja ajetaan.
Totsän kanssa elettiin hyvin. Tosin omia jalkoja saimme varoa kun Roki oli liikkeellä. Se kun oivalsi tavan, et jos ei liikkeelle pääse niin eiku vauhtia vaan lisää ja johan onnistuu. Ihme, että tötsä pysy  
ehjänä vaaditun 5 päivää.
Viimeisen vahvistuksen kastrointiin sain, kun monimuotoisuustutkimuksessa selvisi, että Roki sijoittui yleisimpään haplotyyppiryhmään (sch1). Lisäksi Roki on myös samapentäinen eli homotsygootti, 
joten sillä ei ole siis kovin annettavaa rodullemme.
Lisäksi olempahan tehnyt omalta osaltani kannanoton luonteen puolesta. Rokin luonne on mulle sopiva, mutten voi tietää kuinka vahvasti se tulee periyttämään luonnettaan. Ehkä juuri itsepäisen
luonteensa vuoksi on juuri se minun koira. On kyl huomannu, et Vian haluais "kaikki", Rokin vaan harvat ja valitut ;)
Jos Roki periyttäisi vahvasti en ikinä löytäisi tarpeeksi harrastavia ja "osaavia" koteja. Kun laittaa Vian ja Rokin samalle viivalle luonteen suhteen on niissä niin iso ero, et huh huh. Vian luonne on
kutenkin se, mitä toivoisin omien kasvattien joskus tulevaisuudessa olevan. (Toivottavasti sen luonne säilyy yhtä herttaisena).
En ole kertaakaan katunut päätöstä. Tosin kyllä se oli todella harkittu juttu, vaikkakin pikaisesti ajan sainkin. Rokille homma sopi ku karvat pölyhuiskaan. Se on alkanut taas nukkumaan selällään
koivet kohti kattoa jota se ei ole äijäytymisen jälkeen tehnyt. Lisäksi siitä on kuoriutunut "seesteinen" hauveli, jonka moni on pistänyt merkille. Tällä hetkellä Vialla on juoksut ja Rokia ei oo pätkääkään
kiinnostanut. On ollut ihana juttu, kun ei ole tarvinnut erottaa toisistaan. Ne on kuitenkin niin tottuneet oleen keskenään.

23.10. Istuin Pian kanssa koetoimitsijakurssilla osa 1

Kävin Silvan kanssa Helsingin seudun kennelpiirin terrierijaoston järjestämän kasvatajan peruskurssin 16.-17.10.

Olin Nastolassa c-toimarina schapejen MH-luonnekuvauksessa. Avasi kummasti silmiä rodun tilanteen kannalta. Schapen luonne näköjään kehittyy niin hitaasti, ettei mielestäni sitä kannata viedä
kuvaukseen kuin 3 vuoden kieppeillä. Silloin alkaa olla koiran luonne sitä, mitä se tulee olemaan. Vaikka MH on kehitetty nuorille koirille, niin silti. Kun vastaisuudessa pääsisi mahdollisimman moneen
schapen luonnekuvaukseen itse paikan päälle katsomaan kuvauksia. Siellä näkee itse sen, miten ne koirat suoriutuu ja eteenki miten ne palautuu kuormituksesta.
Luonteen hitaan kehittymisen suhteen on ihan hyvä miettiä kuinka nuorta käyttää koiraa jalostukseen. 

Kävin Koivukylän Koiraharrastajien järjestämän tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin 21-22.8. vetäjänä oli Hannele Pörsti. Jälleen paljon ajateltavaa, vinkkejä, ideoita ja intoa.
Tajusin mm. sen, että olen saanut "tapettua" Vian innon noutaa kun oon heittäny molemmille ja Roki on ollu aina se nopein ja röyhkein hakija. Via on siis tehny nykyään niin, et on vaan juossut haetta-
valle asialle, muttei oo sitä ottanut kun Roki sen kuitenki ottaa. Onneksi tämäkin juttu tuli ajoissa, niin pystyy Vian noudon vielä korjaamaan.

Kesälomalla yllätys yllätys Lappiin ja möksälle. Roki ja Via uida polskuttelivat, tosin Via ei ole onneksi samanlainen vesipeto kuin Roki.
Mökin alle tehtiin kehikko, joten enää ei koirat pääse ottaan hiekkakylpyjä uinnin jälkeen.

                      

14.6. Katja Tammisen yksärillä Leppävaaran urheilupuistossa. Olimme Sannan ja Sarkin kanssa teemana seuraaminen ja nouto.
Oivalsin, etten oo koskaan pyytänyt Rokia istumaan kapula suussa. Olen aina heittänyt sille kapulan, kutsunu luo ja ottanu kapulan kun se on seisonut edessä. Tähän propleemaan tarttittiin siis apua ja
sitä apua saatiinkin. Tehtiin siis niin, et heitin kapulan ja kun Roki oli ottamassa kapulaa suuhunsa huusin sivu. Hyvin tajusi idean ja se ongelma oli siis ratkaistu.
Seuraamisessa ehkä tärkein pointti oli se, että tehdään laajoja kaarroksia ympyrää ja kahdeksikkoa. Sisäsyrjällä on haastavampaa ja kehumisia paljon, jackpot todella onnistuneista jutuista. Huomio
siihen, että seuraamisen katse kohdistuu ylös. Käännöksissä katseen kääntäminen siihen suuntaan johon käännytään. Tykkäsin todella ja jälleen uutta intoa hommaan.

Seuraavaksi suuntasimme Lohjalle 6.6. tuomarina Mardet Kärdi, Vialle JUN EH.

Henna kävin Silvan kanssa Järvenpäässä näyttämässä Viaa Ritva Raidalle 30.5. tuloksena JUN ERI PN 2 SERT.
Itse olin opiskelemassa MH-luonnekuvauksen c-toimihenkilöksi Tampereella. Oli todella mukavaa ja paljon mietteitä antanut koulutus.

Kävimme Rokin kanssa ekoissa virallisissa 1.6. Salossa. Navigaattori päätti sapotoida suoritustamme alkamalla sekoilemaan loppumetreillä. Aikaa olimme naapurin Pian kanssa varanneet rutkasti,
mutta kiitos  navin, hyvä ku ehdittiin paikalle. Nuo jännittämiset ei millään tavalla oo mun juttu. Toinen on huonot ajo-ohjeet, jotka saa mut ihan raivon partaalle. Siinäpä sitte hyvät oltavat
koiralle kun ohjaaja on sekä jännittynyt, että raivona.
Tuomarina oli Ralf Björk ja tykkäsin hänen tyylistään tuomaroida. Leppoisalla olemuksella ainakin hieman helpotti jännittyneisyyttä.

Kerranki oli luoksepäästävyydessä, ettei kaikki koirat saaneet kymppiä. Meille tuli 10.
Paikallaolo meni nollille. Kiitos edellisten epävirallisten. Roki nousi seisomaan viime sekunneilla. Siinä se sit seiso loppuun asti. Tuomari harmitteli muuten niin levollista paikallaoloa.
Seuraaminen. Ai mikä seuraaminen? Oon monesti lukenu ku ihmiset on kirjoittaneet pilalle menneistä suorituksista kun autolla tai auton vierellä tms. on jääny namit ja koira on haahuillu namien
perään. Muistan joskus ajatelleeni, et onpa tyhmästi tehty ja et luulis nyt ajattelevan paremmin ettei tollaisa mokia tee. Niinpä, kantapään kautta se on asiat tehtävä. Olin ostanut uuden korin
ja sehän piti ottaa mukaan, jättää ihan kehän reunalle odottamaan. Kaiken huippuna koriin oli pitäny pakata avattu nakkipaketti ja frolicia, että varmasti saadaan koiran ajatukset ihan muualle.
Voi elämä mitkä suoritukset. Niinpä päätin keskeyttää oman ja muiden ajan säästämiseksi. Lisäksi minulle selkkis se hukassa ollut seuraaminen vasta silloin, kun koira juoksi vauhdilla korille namien
kimppuun.
Kiitos kuitenkin Pialle seurasta ja tsemppauksesta!

Huomasin, että minun kannattaa mennä mahdollisimman ajoissa paikalle. Ehtii jännitys tasaantua ja ehtii palautua mahdollisista reitiltä poikkeamisista.

22.5. Eilen Via vietti 1v. synttäreitään ja tänään aloitti Aptuksessa, Helsingin jäähallilla virallisen näyttely rupeamansa jossa tuomarina rodun erikoistuomari Roenl van Veen-Keur.
Heinostihan tuo meni Silvan esittämänä. Häntä vispas kaiken aikaa ja malttoi seisoa paikallaan turhia hötkyilemättä.

Tuloksena siis JUN ERI 2, PN 3     

Arvostelu suomennettuna: 1-vuotias. Erinomainen tyyppi. Hyvä pää, purenta ja silmät. Kivat kevyet korvat. Kiva luusto, jalat, häntä ja turkki. Liikuu tyypillisesti, hieman löysästi edestä.
Pään tarvitsee vankistua -> Hieman pieni tällä hetkellä.   

                                           

19.5. Tänään oli kevään viimeiset ohjatut tokotreenit Vialla. Käytiin ennen tokoa "vauvaradalla" treenaan putkea ja A-estettä. Via nauttii molemmista. Vähän oli tokossa muissa
 maailmoissa, mutta ainakin luoksetulo oli nopeaa ja vauhdikasta.
  


18.5. Vihdoinkin sivut alkavat olla siinä pisteessä, että voi julkaista. Vielä kaikki ei ole ihan niin kuin haaveilen, mutta pikku hiljaa lisäilen. Erityiskiitos Silvalle!
Ilman sinua näitäkään sivuja ei olisi julkaistu.

Kävimme Rokin kanssa epävirallisessa tokokokeessa ALO-luokassa. Alkuun mulla ei jännittänyt lainkaan. Olin lupautunut sihteeriksi, ja siinä lappuja täytellessä alkoin kädet täriseen ja tutiseen,
että hyvä kun kynä pysyi kädessä. Sitte huomasin, että olemme paikallaolossa Sannan ja Saran kaa vierekkäin ja Saralla kun oli vasta ollu juoksut ja Roki on välillä ollu sellanen "myöhännäis
heränny" ni aloin panikoimaan, et pilataanko me niiden paikallaolo.

Homma alkoi luoksepäästävyydellä ja siinä ei koskaan oo ollu mitään ongelmaa 10

Paikalla 2 min seuraavana. Varma paikallamakaaja Roki on ollu, mut kun koskaan ei tiedä. Vieressä ollut koira sai sit sellasen hässäkän alkuun, et huh huh.
Ei oltu ehitty ku hihnat irrottaa  niin johan se kaveri läks matkoihinsa. Pyörähti siitä meidän edestä vaarallisen läheltä ja sitä mentiin sitte. Meijän saalisviettinen ei muuta tarvinnu.
Olis ollu edes jonkinlainen käsky pohjalla (paikka), mut kun ei ehtiny. Saivat vielä kolmannenki koiran pyöritykseen mukaan.Tuomari yritti ehtottaa, et jos se härdellin alottanu koira paikallaolon
jättäs väliin. Kisaaja tahto jatkaa, joten me mentiin rivin loppuun. Härdelli sai aikaan sen, et menin ihan "paniikkiin". Yritin rauhotella koiraa, vaik rauhottelinki itteeni.
Hieman piti koota itteni ennen uutta koitosta. Hyvin se meni ja paikallamakuu 10.

Seuraamisen sain kotona ihan päin mäntyjä paripäivää aiemmin kun huomasin alkaa säätään käännöksiä tiukemmiksi ja paremmiksi. Seuraaminen on ollu meille (lue mulle) sellanen kompastuskivi,
et sen takia me ei oo edistytty mihinkään. Ennen suoritustamme sainkin itteni ihan lukkoon ja piti hieman rauhotella itteeni. Panikoinnista ja seuraamisen epävarmuudesta johtuen varmaan
välitinkin hihnaa myöten sellasen viestin, et Rokin innostus laantui ekan  5m matkalla. Lisäksi alkoi tuntua, et jysähdän saman tien siihen kenttään, et jalat lähtee alta. Onneksi se oli vaa tunne.
Seuraamienen kytkettynä siis 7 ½

Hihanan poisto toi koiralle varmuutta. Hieman ehkä jännityskin alkoi laantua, mutta myönnettävä on, ettei mitään hajua miten koiras meni. En vilkassut siihen kertaakaan. Seuraamista kehuttiin
huomattavasti paremmaksi ja siitä 9

Liikkeestä maahanmeno on Rokille mieleinen liike ja sehän näkyi 10

Luoksetulossa minä kämmäsin kun annoin vartaloavun. Käänsin vasenta olkapäätä samalla kun sanoin jättökäskyn.Tämä vähensi pisteitä ja luoksetulo siis 9½

Liikkeestä seis on jälleen Rokin lemppareita siitä siis 10

Sit se mun mokien moka. Hyppy, jota oon käyttäny viimeaikoina palkkana. Toisaalta tää oli myös opettavaisin. (Älä ikinä kerro tuomarille miten kämmäsit, koska se voi viedä pisteitä siitä mitä
tuomari ei ollu nähny). Annoin käskyn hyppy ja heti perään seis, mutta ilmeisesti jännitin tai jotain ja nostin käteni eli kaksoiskäsky. Lisäksi en kuunnellut/odottanut liikkeenohjaajan ohjetta
palata koiran luo vaan talsin sinne suoraan ja käskin istumaan. Tästä 7

Kokonaisvaikutus 8. Ohjaaja säheltää liikaa ja olisi hyvä selvittää säännöt ennen kisoihin menoa. (Muutama juttu tuli nimittäin ihan puuntakaa.) Positiivista on se, että koira kestää hyvin, vaikka
ohjaaja on ihan kipsissä.

Tää oli hyvä juttu. Vahvisti omaa luottamustani koiraan. Antoi uutta intoa treenaamiselle ja nyt on pistetty ilmoituksia virallisiin. Jos tää olis ollu virallinen kisa oltas me silti saatu ykköstulos
179,5 pisteellä. Toivottavasti päästään mahdollisimman moneen ja lisäksi olisihyvä käydä harjoittelemassa vielä epävirallisissa. Antaa kummasti varmuutta ja toivottavasti vie pois jännitystä.


10.5. Kiirettä on pitänyt. Olin HSKH:n järjestämällä Salme Mujusen saalisvietti-kurssilla ja sain paljon ideoita ja ahaa-elämyksiä. Kurssin jälkeen kokeilin leikkiä omille koirille ja hyvin pelitti. Pitäs
muistaa pitää saalisleikki mukana treenaillessa ja muutenkin koiran kanssa touhuillessa.
Ojangossa on tullut ravattua tiheään. Maanantaisin tokoilemme Rokin kanssa kilpailevien ryhmässä. Vaikkei ollakkaan kisattu ku yhdet möllitokot ja huomenna mennään epävirallisiin
tokokisoihin. Huomiselle ei kovin ole odotuksia. Olen onnistunut jotenkin sössimään jälleen kerran seuraamisen ja sivulletulon. Kun keksin alkaa säätään seuraamisen käänöksiä tiiviimmäksi ja
muka "paremmaksi". Tuntuu, että seuraamisen paikkakin hävis ku pie** saharaan.
No, olen sihteerinä joten otan oppia muista niin onnistumisista kuinvirheistäkin. Viimeksi möllitokossa ollessani sihteerinä sain itselleni todella paljon vinkkejä,
harmi vaan, et oon jo ehtinyt unohtaa. Nyt homma otetaan takas ja kirjaan muistiin. Huominen antaa viitteitä siihen kannattaako mun ilmottautua kisoihin nyt vai heti ;)
Treenipäiväkirja on auttanut paljon. Nyt viimeaikoina olen käynyt Rokin kanssa leikkimässä hauskaa pallottelua ja muuta innostavaa juttua. Oon lopettanu homman johonkin kivaan sillä
seurauksella, että Roki menee neliveto päällä autoon. Se pitää laittaa autoon "vängällä".
Vian kanssa on tokoilut keskiviikkoisin. Via tarjoaa kontaktia hienosti. Kunhan nyt ei sitä sössittäs. Lelupalkka toimii mainiosti, lisäksi äänetpainot innostavat kummasti.
Henna kävi itekseen Ojangon kentällä agia. Harmillisesti ei päässeet ryhmään, josko syksyllä sitte. Näyttelytreenit käynnistyvät myös keskiviikkoisin. Onneksi siinä on tauko välissä, saavat
koira ja ohjaaja hengähtää.
Torstaisin on vapaatreenit, joissa ollaan käyty molempien kanssa. Tosin Via ei ole osallistunut alun paikallaoloon lainkaan.
Metsälenkeillä molemmat koirat rämpivät kuraojia, joten ihanat tuoksut aina autossa kotimatkalla. Vialla kiinnostaa kovasti mennä syvemmälle metsään ja Roki on saanut seuraa isoille
kiville hyppimiseen. Meillä siis asustaa kaksi lentävää hollantilaista.


25.4. Meille kuuluu pelkästään hyvää. Via kasvaa ja kehittyy ja olen äärettömän tyytyväinen koko pakettiin, mutta erityisesti luonteeseen. Kunhan pysyisi yhtä avoimena ja herttaisena.
Via on hurmannut olemuksellaan monen monta ihmistä ;)
Henna ja Via aloittivat tokoilut. Tosin harmillisesti kolme ekaa kertaa jäi juoksujen takia. Via aloitti juoksut aprilli-pilana. Mites muutenkaan kun reissussa ollessamme.Toisaalta oli hyvä
kun oltiin. Teuvo oli muutamat yöt mökillä Vian kanssa ja minä kylillä Rokin kanssa. Kylillä onnistui hyvin kun pidettiin eri huoneissa. Matkustaminen sujui ongelmitta ja täällä kotonakin
juoksut saatiin muutenkin kunnialla läpi ja hyvin kesti kaikkien pää, niin koirien kuin minunkin.
Rokin kanssa olemme myös tokoilleet. Paikallaolot sujuu mainiosti. Seuraaminen alkaa vihdoin luonnistua. Olemme Rokin kanssa treenailleet luoksetulon pysäytystä, ruutua,
kapulan pitoa istuessa (Roki kun on aina seisonut kapula suussa). Yllättävän hankalaa saada koira pysymään istumassa ja pitämään kapulaa.
Nouto ja muu onnistuu hyvin kunhan nyt vielä malttais istua sivulla kapulan kanssa. Olen tyytyväinen, todella tyytyväinen myös Rokiin.

Roki tosin onkin niin mammankoira, ettei enempää voi olla. Se on tyytyväinen kunhan saa touhuta mun kanssa ja tokoa se jaksais vaikka aamusta iltaan.
Olemmekin maanantaisin Heidin kilpailevien ryhmässä (vaikkei me kisattu kertaakaan,yhet möllitokot takana ja epävirallinen alo edessäpäin).
Jos sais ilmotettua meidät ensi kesälle johonkin. Vapaatreeneissä löydettiin Rokin pallohulluus jälleen. Pallo on ollut hieman tauolla Vian tulon jälkeen.
Nyt otin treenien loppuun pallon heitellen sitä Rokille ja se yritti ja ottikin koppia. Nyt kiinnitän huomiota treeneissä omaan mielialaani ja siihen miten saan sen pidettyä innostavana
ja positiivisena, koska se tuntuu tällä hetkellä olevan tärkeimpiä juttuja harjotella kisoja ajatellen.
Eilen kävimme Vian ja Rokin kanssa ihastelemassa ystäväni Elinan ja hänen miehensä ihastuttavaa Tosca neitiä.
                               
  
 
23.1. Via ja Henna aloittivat jälleen pentuagilityn Koirakoulu Silkkitassussa neljänä lauantaina. Tämä olisi ajankohdaltaan paras aika, mutta harmillisesti vain neljän kerran sessio.
Pakko kuitenkin löytää hyvä paikka jonka ajat sopisivat Hennan jalkapalloharrastuksen kanssa yksiin. Näkyivät molemmat tykkäävän lajista sen verran paljon. Via oli tosi hyvin Hennal
hallinnassa ja onnistui jo kaksi perättäistä hyppyä ja kierto putkelle. Kotonahan meillä on alla olevat jutut, kepit, putki ja "hyppy" jonka rima luonnollisesti vielä maassa näin "pienellä".
Tosin pakkasten lauhduttua voidaan treenailla agia kotosallakin. Kiitos Papan joka teki meille hyppyesteet! Kuvat kertokoot Viivulin osalta tän illan treeneistä.